Yhteystiedot

Suomen Kellomusiikki / The Finnish Bellmusic
Varsanpolku 4
70780 Kuopio
p. 044-2720468
kirkinen@dnainternet.net

KESKUSTELUPALSTA

Palstalla on tarkoitus keskustella kaikista käsikelloihin ja chimeskelloihin liittyvistä asioista. Palstalla voi esittä minulle myös kysymyksiä kelloihin liittyen tai lähettää vaikkapa terveisiä.

DOLCE JA KIDE YOUTUBESSA

Jyväskylän kirkkopäivillä esitettyä uutta suomalaista käsikellomusiikkia

Tietoa käsikelloista / Käsikellojen soittoa YouTubessa.

Tuotteet

MH 9MH 9 mallettia käytetään soitettaessa kelloja väliltä G 3 - B 3.Lue lisää »
Share |

Historiaa

Sisällys

1. Matkakertomus Italiasta 2003

2. Matkakertomus Yhdysvalloista 2007

 

1. Käsikellokuoro Dolcen Italian matkasta vuonna 2003

Heinä-elokuun vaihteessa teimme nuorten kanssa esiintymismatkan Italiaan, jossa käsikellot ovat myös varsin harvinainen soitin. Matkaohjelmaamme kuului tutustuminen Agnonen kaupungissa Marinellin kellotehtaaseen ja tehtaan museoon. Kellotehtaan johtaja Armando Marinelli, joka ei ollut aiemmin nähnyt eikä kuullut käsikelloja, ihastui nuorten käsikellojen soittoon ja pyysi meitä jäämään tehtaalle siellä iltapäivällä olevaan tilaisuuteen. Tässä tilaisuudessa ensikerran soitettiin vasta valmistunutta isoa kirkonkelloa. Kello oli valettu 27:n lapsen ja kahden opettajan muistoksi, jotka menehtyivät vuoden 2002 syksyllä San Giuliano Di Pugliassa koulun sorruttua maanjäristyksessä. Kylän kaikki vuonna 1991 syntyneet lapset menehtyivät. Näiden lasten vanhempia, sisaruksia, isovanhempia ja ystäviä oli paikalla. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan mm. Molisen piirikunnan presidentti ja Agnonen kaupungin pormestari. Myös tiedotusväkeä Italian televisiokanavia myöten oli paikalla. Katoliseen tapaan pappi vihki kellon ensin käyttöön. Kuinka herkkä oli sen jälkeen hetki, kun toisella kymmentä oleva poika ensikerran soitti isoa kirkonkelloa koulutovereidensa muistoksi. Tämän jälkeen kerroin tehtaanjohtajan pyynnöstä läsnäolijoille keitä olemme. Kerroin kuinka tämä koululaisten järkyttävä menehtyminen on liikuttanut myös meidän suomalaisten sydämiä. Suomalaisten nuorten käsikellojen soitto näiden Italialaisten lasten muistoksi oli hyvin liikuttavaa siinä tilanteessa. Se tilaisuus oli tuolloin meille matkalaisille jälleen muistutus siitä, että vääjäämättä meille jokaiselle, olimmepa lapsia, nuoria tai vanhempia, koittaa se hetki, jolloin kellojen soidessa meitä saatetaan viimeiselle matkallemme isänmaan multiin.

Tässä linkki Marinellin kellotehtaaseen.

www.campanemarinelli.com

 

2. Matkakertomus käsikellokuoro Dolcen Yhdysvaltoihin tekemästä esiintymis- ja opintomatkasta 4-19.6.2007

3.6.2007

Tänään vietiin kellot lentokentälle. Huomenna heti aamulla ne jatkavat Helsinkiin. Nyt on sitten USA:n matka käynnistynyt. Meidän kone lähtee aamulla kymmeneltä Helsinkiin. Siellä odotetaan neljä tuntia, ennen kuin kone New Yorkiin lähtee ennen kolmea. New Yorkissa ollaan Suomen aikaan puoli yhdentoista maissa illalla. Se on paikallista aikaa hieman yli kolmen iltapäivällä. Kaikki pitäisi olla valmista matkaa varten. Laitan vielä tämän koneen laukkuun, että saan sen kätevästi vietyä matkatavarana. Jatketaan päiväkirjan pitoa USA:ssa.

4.6.2007

Kello on USA:n aikaan hieman vaille kymmenen. Nukuttaa ja on likainen olo. Päivä meni istuen lentokoneessa ja välillä odottaen lentokentällä. Matka meni ihan hyvin ja majapaikkakin löytyi ihan kivasti. Ei tämä hostelli kovin kummoinen ole, mutta yönsä täällä viettää. Käytiin vielä illalla syömässä pizzat. Nyt pitäisi saada nukkua ja levättyä, että huomenna jaksaa ajaa. On se aikamoinen liikenne täällä New Yorkin kaupungissa.

5.-7.6.2007

Olemme tällä hetkellä Buffalossa lähellä Kanadan rajaa eräällä presbyteerikirkon omistamalla leirialueella.

Lähdimme aamulla Ithacasta, jossa olimme kaksi yötä. Ithaca oli kaikkinensa mukava paikka. Hieno oli tutustua yliopistoalueeseen ja käydä kävelemässä monen sadan metrin korkeudella roikkuvalla riippusillalla. Eilen Kathy Fink-Hein piti ensimmäiset harjoitukset tytöille ja kuulimme hänen soolokellosoittoaan. Eilisillan konsertti paikallisen seurakunnan kirkossa oli suuri menestys. Ihmisiä oli toista sataa, ja he todella nauttivat tyttöjen hienosta esityksestä. Levyjä meni hyvin kaupaksi.

Tänään sitten ajoimme tänne Buffaloon, jossa oli taas esiintyminen. Ihmisiä oli paikalla noin 50 kuuntelemassa tyttöjen hienoa soittoa. Paikalla ollut yleisö piti valtavasti tyttöjen esityksestä.

Illalla kävimme syömässä jäätelöt ja ostamassa juotavaa. Leirialueelle tulimme hieman ennen puolta yötä. Huomenna meillä on Niagaran putoukselle meno ja pitkä ajomatka.

8.- 9.6.2007

Olemme tällä hetkellä Pittsburghissa. Tulimme tänne eilen illalla hyvin myöhään. Ajoimme Buffalosta, ja matkaa kertyi noin 450 km. Eilen kävimme Niagaran putouksilla Kanadan puolella.

Tänään olemme tutustuneet Pittsburghiin. Kaupunki on täynnä kukkuloita ja jokia. Ajoimme korkeimman mäen päälle, josta on valtavan hienot näköalat kaupungin yli. Laskeuduimme mäeltä vanhalla kaivosjunalla alas kaupunkiin. Matkaa oli noin vajaa kilometri, mutta jyrkkyyttä sitäkin enemmän. Kaupunki on rakennettu kolmen joen kohtaamispaikkaan. Tämä on kuulemma vanhaa sotilasaluetta, jossa on käyty aikoinaan kovia taisteluja.

Tänään tytöt soittivat ja lauloivat vanhainkodissa. Vanhukset tuntuivat pitävän esityksestä kovasti. Uskon sen tuoneen monelle heistä hyvän mielen. Illalla meillä oli yhteinen syönti presbyteerisen seurakunnan jäsenten kanssa. Ilta oli oikein mukava.

10.6.2007

Tänään tytöt soittivat Southminster Presbyteerikirkon aamujumalanpalveluksessa. Iltapäivällä oli tytöillä pitkät harjoitukset ja illalla konsertti yhdessä paikallisen nuorten käsikellokuoro The Southminster Ringersin kanssa. Tytöt saivat paljon positiivista palautetta musikaalisesta ja laulavasta soitostaan. Mm. Amerikkalaisen käsikellokuorojen kattojärjestön Agehrin presidentti Debbie Rice oli paikalla ja kehui valtavasti tyttöjen soittoa. Hän toivoi kovasti näkevänsä Dolcen vuoden 2008 elokuun kansainvälisessä Symposiumissa Orlandossa Floridassa.

11.6.2007

Pittsburgh on nyt takana. Jätimme aamulla haikeat jäähyväisemme ja lähdimme ajamaan kohti 6500 asukkaan Covingtonia. Jälleen meillä oli siellä ystävällinen vastaanotto. Oli mukava suurten kaupunkien jälkeen saapua pienelle paikkakunnalle. Iltapäivällä Kathy opetti kirkossa tytöille harjoitusten lopuksi rinnakkaiskellojen käyttöä. Haaveenamme on saada hankittua Dolcelle rinnakkaiskellosetti, joka monessa tilanteessa helpottaisi soittamista. Illan konsertti oli yleisömenestys. Koko kirkko oli täynnä. Yli 300 henkeä. Ihmiset olivat jälleen ihastuksissaan. Monet heistä kuulivat käsikellojen soittoa livenä ensimmäistä kertaa. Eräskin kuulija kertoi tulleensa yli tunnin ajomatkan takaa kuulemaan käsikellojen soittoa, eikä ollut pettynyt kuulemaansa. Ehdimme nipin napin konsertin jälkeen kantaa kellolaatikot ja matkatavaramme kirkosta Penskeen eli pakettiautoomme, ennen kuin kova vesisade ja ukonilma alkoi. Lähdimme ukkosmyrskyn siivittämänä kukin tahoillemme omiin majapaikkaperheisiin.

12.6.2007

Olemme nyt Virginia Beachissa. Lähdimme aamulla Covingtonista, jossa meillä oli todella upea konsertti. Konsertti oli kaikin puolin menestys ja kirkko oli aivan täynnä.

Ajoimme tänään noin 500 kilometriä etelään aivan mahtavien maisemien ja Appalakkien vuoriston ympäröimää valtatietä 68. Matkan varrella kävimme tutustumassa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen laatijan ja maan kolmannen presidentin Thomas Jeffressonin kotipaikkaan. Paikka huokui historiaa ja oli tutustumisen arvoinen.

Virginia Beachiin saavuimme illalla kuuden seitsemän maissa. Olemme majoittuneina eri perheisiin, kuitenkin sopivan lyhyen matkan päähän kirkosta..

13.6.2007

Olimme tänään päivän huvipuistossa. Illalla pidimme kirkossa konsertin. Väkeä oli 60-70 henkeä. Ihmiset ovat täälläkin todella ystävällisiä. Harmittelevat kiireistä aikatauluamme. Monia kohteita heidän mielestään jäi näkemättä, kuten Yhdysvaltojen laivaston tukikohta.

14.6.2007

Suomessa ollaan jo perjantain puolella, mutta täällä Amerikassa ollaan vielä torstaissa. Tänään ajoimme Wirginia Beachiltä Washington DC:n. Vietimme siellä joitakin tunteja Yhdysvaltojen pääkaupunkiin tutustuen. Hieno oli nähdä Valkoinen talo ja muita poliittisesti ja historiallisesti tärkeitä paikkoja. Pääkaupungin keskustassa ajaminen iltapäivän ruuhkassa puolieksyneenä oli aika hurja kokemus.

Washingtonista lähdimme kohti Baltimorea, jossa meillä oli konsertti illalla. Konsertti oli jälleen hieno kokemus, vaikkakin haikea. Tämä konsertti oli viimeinen tällä matkallamme, jossa Kathy esitti soolokellosoittoa. Kathylla tästä puhuessaan juontaessaan konserttia tuli kyynel silmään ja kohta kyyneleet valuivat myös Dolcelaisten silmistä. Illan konsertti oli musiikillisesti ehkä tämän matkamme parasta antia. Kirkossa oli toista sataa henkeä, jotka todella nauttivat kuulemastaan.

Konsertin jälkeen jakaannuimme jälleen uusiin majoittajaperheisiin.

15.6.2007

Lähdimme aamulla Baltimoresta ja saavuimme iltapäivällä Malmarkin kellotehtaalle. Oli mielenkiintoista nähdä kellojen valmistusprosessi ja tutustua kelloinstrumentin valmistussaloihin. Tehtaan johtajalla, Presidentti J.H. Maltalla oli ollut toissa päivänä syntymäpäivä, joten lauloimme hänelle onnittelulaulun sekä suomeksi että englanniksi. Kellotehdas oli järjestänyt meille majoituksen paikalliseen Motelliin ja yllätykseksemme tehdas halusi sponsoroida yön. Tämä ehkä sen vuoksi, että olemme ensimmäinen suomalainen käsikelloyhtye, joka soittaa Malmarkin valmistamia kelloja. Tehtaalla vielä korjasivat osan chimeseja ja laittoivat niihin uudet kumivasarat. Kaikki ilmaiseksi!

16.6.2007

Tulimme juuri tänne New Yorkin hostelliin. Veimme kellot kirkolle, jossa tytöt soittavat huomenna. Takana on vaihderikas ja kokemuksia antanut päivä.

Lähdimme Estonia nimisestä pienestä kaupungista aamulla ajamaan tänne New Yorkiin. Kävimme risteilyllä, jonka aikana näimme mm. Vapauden patsaan.

Autoilu keskellä ydin New Yorkia lauantai-iltana pimeään aikaan oli melkoinen kokemus. Onneksi saimme tytöt ja muut aikuiset napattua kyytiin sovitusta paikasta. On se melkoista seikkailua suuressa kaupungissa. Kiitollinen saa olla, ettei mitään pahempaa ole sattunut.

17.6.2007

Aamulla ajoimme Brooklyniin suomalaiseen kirkkoon, jossa meillä oli ensin amerikkalainen jumalanpalvelus ja myöhemmin iltapäivällä suomalainen jumalanpalvelus. Tytöt soittivat molemmissa. Pidimme pienimuotoisen konsertin suomalaisen jumalanpalveluksen jälkeen. Monen amerikansuomalaisen silmä jälleen kostui, kun tytöt viimeisenä numeronaan soittivat Sibeliuksen Finlandian. Sibeliuksen Finlandia näin päätti käsikelloesiintymiset tällä matkallamme. Suomalaisen palveluksen jälkeen oli järjestetty seurakunnan kevätjuhla ja kahvit. Tytöt esittivät tilaisuudessa kuorolaulua. Illalla ajoimme taas NY:n keskustaan Norjan kirkolle, jonka kattoterassilla oli grillijuhlat. Meidät oli kutsuttu mukaan juhliin, jossa oli mukana ihmisiä kaikista pohjoismaista. Juhlien jälkeen lähdimme ajamaan vielä NY:n ruuhkaiseen keskustaan.

18.6.2007

Aamulla nostimme matkatavarat Penskeen ja lähdimme ajamaan kohti J.F.Kennedyn lentokenttää. Ajoimme suoraan 9 terminaalin eteen, jossa purettiin tavarat. Tytöt ja aikuiset jäivät huolehtimaan tavaroista sillä aikaa, kun lähdimme viemään autoja pois. Ensin vietiin Penske ja sitten molemmat pikku bussit. Autojen luovuttaminen sujui vaivattomasti. Kone Suomeen lähti puoli seitsemän maissa illalla. Helsingissä olimme yhdeksän aikaan aamulla (19.6). Kuopiossa olimme hieman yli yksitoista aamupäivällä. Suuri seikkailu oli päättynyt.