Kalifornian matkapäiväkirja 2008

Käsikellokuoron johtamiseen sekä käsikellojen soolosoittamiseen liittyvä matkani San Franciscoon ja Los Angelesiin on toteutumassa 4.-18.6.2008. Kirjoitan tälle sivulle matkapäiväkirjaa, mikäli saan matkallani sivua päivitettyä ilman teknisiä ongelmia.

Matkan alkupuolen olen San Franciscossa, jossa tutustun Käsikelloyhtye Sonoksen toimintaan. Sonosta johtaa James Meredith. Käsikellojen soolosoittoon minua tutustuttaa Sonoksessa soittava Michele Sharik.

Matkan loppupuolella osallistun Kalifornian alueen Käsikellokonferenssiin Riversidessa Los Angelesin itä-puolella. Tässä linkki konferensiin: 

http://www.areaxii.org/Conf/08conf/index.htm

Matka on alkanut mukavasti. Tosin n. 27 tunnin yhtäjaksoinen matkustaminen tänne Kaliforniaan tuntuu vielä vähän kropassa. Heti ensimmäisenä päivänä harjoittelimme Michele Sharikin ja Jukka-Pekka Vainion kanssa yhteistä esiintymistämme Riversiden konferensissa. Michele Sharik pitää oman soolokonsertin, johon olen lupautunut säestäjäksi. Jukka-Pekka Vainio soittaa siinä selloa.

Michele ohjasi myös minua käsikellojen soolosoittoon. Opettelin mitä merkintöjä käytetään eri tilanteissa kellojen pöytiin asettelussa. Joka kappaleessa kellot tulee asettaa soitettavuuden mukaan valmiikisi asemiinsa. Näin itse soittotapahtuma on huolella etukäteen harkittu ja suunniteltu. Tehtävä on vastaava kuin pianonsoitossa sormijärjestysten miettiminen. Kellojen soitossa asian merkittävyys itse soittotapahtuman kannalta on kuitenkin suurempi. Joka kappaleen kellojen alkuasetelma kirjoitetaan pienelle muistilapulle, jotta itse esitystilanteessa voisi vielä tarkistaa kellojen aseman. Joillekin soolokellokappaleille on saatettu jo merkitä näitä "sormijärjestyksiä", mutta lopullisen järjestyksen päättää itse soittaja, sen mukaan, mikä itse kunkin soittajan mielestä on itselleen parasta. 

Käsikellojen soolosoiton opastusta olen saanut myös Melissa Vainiolta. Hän antoi monia hyviä vinkkejä kellojen soittojärjetykseen eri tilanteissa. Soolokellojen repertuaariin olen myös tutustunut. Monia hyviä kappaleita odottaa nyt vain harjoitustaan.

Sonoksen harjoituksia on ollut antoisaa seurata. He tekevät parhaillaan DVD-äänitettä. Sonoksen johtaja James Meredith on myös säveltäjä. Hänen sävellyksensä ovat mielenkiintoisia ja saavat aivan uusia sointiulottuvuuksia yhdistäessään sävellyksissään rohkeasti eri instrumentteja soimaan käsikellojen kanssa. Hän on myös paljon sovittanut musiikkia käsikelloille. Harjoituksen alla oli mm. hänen sovituksensa J.S. Bachin kuuluisasta Toccata ja fuuga d-molli -sävellyksestä. Kelpo urkurillekin tuottaa vaivaa soittaa em. sävellyksen juoksutukset rytmisesti yhtä tarkasti kuin Sonos käsikelloilla.  

Ensimmäisen päivän harjoituksissa tapahtui se ihme, että kello meni soitettaessa rikki. Kysyin Meredithiltä tapahtuuko näin usein? Hän sanoi, että kellon rikkoutuminen oli ensimmäinen kerta hänen urallaan. Kovin vakava rikkoutuminen ei onneksi ollut. Kello irtosi kädenpidikkeestään ruuvin katkettua kellon kielen ja kädenpidikkeen välistä. Tämä ruuvi yhdistää kellon soivan osan kädenpidikkeeseen. Irronnut kello teki ilmalennon, mutta soittaja sai sen kiinnin ennen kellon maahan putoamista. Näin kello ei päässyt halkeamaan. Ruuvi ehdittiin jo harjoituksissa vaihtaa uuteen.

Sonoksen soittajisto on hyvin kansainvälistä. Hyvin kuvaavaa on, että Taiko Otsubo tuli lentäen viikoksi San Franciscoon Japanista Sonoksen harjoituksiin ja DVD-produktioon.

Tarkempi Sonoksen soittajien esittely löytyy Sonoksen kotisivuilta:

http://sonos.org/about/ringers.php

Soolokellojen opastusta olen ehtynyt saada Michele Sharikin ja Melissa Vainion lisäksi Pamela Luanne Grovelta ja Kathy Fink-Heinilta. Kathya oli mukava nähdä viime kesän jälkeen, jolloin hän oli Dolcen oppaana Yhdysvaltojen esiintymismatkalla. Viereisessä kuvassa on soolosoiton tunti menossa Kathyn ohjauksessa.

Matkalla San Franciscosta Los Angelesiin oli hyvä käydä välillä myös syömässä. Asiaan kuuluvia ruokapaikkoja löytyi matkan varrella.

Takanani näkyy vuokraamani "amerikan auto" Japanilainen Huyndai.

AGEHRin Kalifornian alueen Käsikellokonferenssi Riversidessä 12.-15.6. oli niin tiivistä työskentelyä aamusta iltaan, etten kaikkea ehdi täällä Yhdysvalloissa tähän matkapäiväkirjaan kirjoittaa. Täydennän tätä sitten rauhassa koti-Suomessa.

Konferenssiin osallistui n. 300 soittajaa, jotka oli jaettu harjoitettavien sävellysten mukaan kahteen vaikeustasoryhmään. A-ryhmän kappaleet olivat helpompia ja B-ryhmän vaikeampia. Lisäksi oli yhteisesti harjoitettavia ja esitettäviä sävellyksiä. Ohjelma kokonaisuudessaan oli taitavasti rakennettu ja rytmitetty harjoitusten, eri työpajojen ja konserttihetkien kesken. Työpajojen tai täkäläisittäin "klinikoiden" aiheita oli pitkälti toistakymmentä mm. Bassokellojen soittotekniikka, aloittelevien soolokellojen soittajat, teoria, neljän kellon soittotekniikka, chimeskellojen soitto, lastensoittoklinikka, "musiikki nuottien välissä" -klinikka jne.

Tässä muutamia kuvakoosteita konferenssin tapahtumista:

Konferenssin virallinen avaus Riversiden konferenssikeskuksen "Lewis Hallissa" oli perjantaina 13.6. klo 14. Ohjelmaa oli kuitenkin jo heti aamusta klo 9.00 alkaen. Ensimmäiset kaikkien soittajien harjoitukset "Massed Rehearsal" alkoivat heti avauksen jälkeen klo 14.15 päivien taiteellisen johtajan Timothy H. Waughin johdolla.

Konferenssiin oli ilmoittautunut 44 käsikelloryhmää. 

Kaikkiaan soittajia eli "käsikellistejä" oli n. 250.

Torstaina 12.6. kokoontui harjoittelemaan viidestätoista eri Kalifornian alueen käsikellokuorosta koostuva yhteensä kahdeksantoista soittajan joukko. Tämän tätä konferenssia varten kootun kuoron nimeksi oli valittu "Bronze Ensemble". Kuoron johtajana toimi Timothy H. Waugh. Bronze Ensemble avasi perjantaina klo 15.35 alkaneella minikonsertillaan konferenssin konserttihetket.  

13.6. klo 20 oli Michéle Sharikin soolokonsertti, jossa toimin säestäjänä. Useassa kappaleessa Jukka-Pekka Vainio soitti selloa. Kuvan päätöskappaleessa on klarinettia soittamassa Sonoksessa soittava Jason Tiller.    

14.6. klo 15.15 iltapäivän musiikkihetkessä esiintyi kaksi erityiskäsikelloryhmää: kehitysvammaisista koostuva käsikellokuoro "ARC Handbell Choir" sekä sokeiden ja huonokuuloisten käsikellokuoro "Hope University Bell Choir". Näiden ryhmien esitykset vakuuttivat käsikellojen monipuolisista käyttömahdollisuuksista.

Hope University Bell Choir esiintymässä.

Näyte Hope University Bell Choirin käyttämästä nuottikirjoituksesta.

ARC Handbell Choir esiintymisvuorossa.

Johtaja vetää tapettimaista nuottikääröä sitä mukaa ylöspäin, kun sävellys etenee. Lopulta nuottipaperikäärö on johtajan jaloissa tai sivussa, josta avustaja sen hakee ja käärii takaisin rullalle.

ARC Handbell Choirin soittajapojat esittelevät nuottia, josta soittavat.

14.6. klo 18.00 konsertissa yhtenä esiintyjänä oli Yhdysvaltojen ehkä tunnetuin soolokellojen soittaja Christine Anderson. Häntä säesti mainio ja monipuolinen muusikko, Käsikelloyhtye Low Ding Zonen johtaja Larry Sue.

Christine Anderson veti soolokelloklinikkaa, johon itsekin sain osallistua. Häneltä on ilmestynyt useita nuottijulkaisuja soolokelloille. Kuvassa hänen kädessään on yhteensä kuusi kelloa, kolme molemmissa käsissä. Mm. tätä soittotekniikkaa klinikoissa harjoiteltiin.

14.6. illan viimeisessä konsertissa klo 20.00 soitti San Diegon Harmony Ringers johtajanaan Joe Rodriguez. Soitto oli hienoa, täsmällistä ja nyansoivaa. Kuvassa oikealla näkyy telineellä pystössä bassochimesit, joista lähtee hieno, täyteläinen bassosointi. Harmony Ringersin ohjelmistossa oli mm. Fred Gramannin sovitus "Prelude on Herzliebster Jesu" sekä Martha Lynn Thompsonin sovitus Aram Khachaturianin sävellyksestä "Sabre Dance".  

Sunnuntai 15.6. oli Koferenssin viimeinen päivä. Aamupäivän ohjelma muodostui edellisten päivien tapaan harjoituksista ja klinikkatyöskentelyistä. Osallistuin Jukka-Pekka Vainion bassokellojen tekniikka klinikkaan

sekä Rima Greerin klinikkaan, jossa hän paneutui kellojen soiton visuaaliseen ja "näyttämölliseen" puoleen. 

Konferenssi loppui kaikkien n. 250 soittajan muodostaman suurkäsikellokuoron yhteiseen päätöskonserttiin, jonka johti konferenssin taiteellisena johtajana ja yhteissoiton pääkouluttajana toiminut Timothy H. Waugh.